Kokoelma sanojani
(kuva: Dennis Lillkåll)
”Foreword/ score / the truth
ALL I HAVE LEARNED
Sometimes it is easier to say major things in foreign language.
People are important. I need others.
Walking is a metaphor of life. You can not move on if you are not moving on. Maybe I should stop.
Count to eight, go with the one. Or then be countless. Restless.
To confess when I have nothing more to say. ”My childhood was lovely”. For Real!The best pop songs are made of C, F, G, D, Am, and Em.
I have bones.
I have pelvic floor.
I am getting older. I like it.
I have learned everything that I know now. Is this the end. ”
( afterword:
this is us and everyone else, moving in unison side by side but other movers/lovers/mothers, can not ever fully understand what truly moves you, 1981-1995 and all the other orbits, different shades of forest green did not come true but there is some velvet and invisible confetti srtorm celebrating our tautology, i am not old
i am not young
i am something you do not know about
i am a festival
carnival for three
i am a festival
there is a flyer inside of me
i sleep with the mountain goats they take their crowns of when the night comes
i throw my accordion to save some boats
sparrow of paris
in a strange land
ends her symphony
did I imagine all, did I imagine all, did I imagine all
and again those old smiling and fading elephants.
This is the snow globe, shake it and there is an explosive beginning or a mellow goodbye. )
In the end. Is this the end ?
Koreografia
Kapea neljäs asento ja mieti
Yllätä ja kaappaa pyörähdyksellä jotakin ilmavaa syliin
Loukkaantunut lokki
Momentum
Ja rotaatio puun ympäri + 1 asento ja holtiton ranka
Humalainen , majesteettinen jänis, korvat kaareutuu kumartaessa
Etene ja reisiluun päät lonkakuopista ulos ja ylös, puoliväli
4x samurai , huipennuksena silppuri
3x hapuilevaa arabesqueta, neljäs löytää muotonsa
tunnustele rintoja ja pakaroita(ei tunnu missään, hyvälle ja hyväksyvälle, tämä ei ole seksuaalista, tämä on ruumiini)
suu auki, ole olio ( mahdollinen teatraalisuus ei kiinnosta)
PEACE
Valua alas aarian soidessa, fokus katossa
Raahaudu
Ja anatominen, luinen grande jete
Luuranko tekee muutaman öljyisen blien
Ihmettele ylätilaasi ja olet ympäri, ihmettele eteenkin päin
Purista nyrkki, herjaa ilmatilaa
Huljahda lihakasaksi
Hevonen etsii kuninkaallista kuvaa ennen lähtöään
OLE HEVONEN! -> laukkaa
Yllätä itsesi pysähtymällä, pieni väliaplodi
Vedä viiva, raja
Astu sen yli
Joku arkinen ele
Tässä olet sinä
MAALI! ”
Majakalla
Ja kohdattiin. Taas kerran. Taas kerran muutimme muotoamme, välissämme olevia tiloja. Välillämme on tila. Ja siihen mahtuu kertomus majakanvartiasta, joka tuhat vuotta sitten istui laiturilla kolmeen. Samalla laiturilla kolme siskoa Norjassa. Ja sinä tiedät, että Olavin muistot ovat meidän kaikkien muistoja. Tuhat vuotta sitten ja samalla juuri nyt istumme lauteilla, kallioilla, junissa, muurahaiskeoissa, lonkkakuopissa, pilvissä, äideissä ja heidän äideissä. Vierellä vieras, jonka kodin tunnet.
Valse Triste ja olemme saaressa, joka on kaukana kaikesta. Joka ei ole metafora vaan todellinen. Saari, josta minä kirjoitan kerta toisensa jälkeen. Saari, jossa 80-luvulla lähtien samat kävyt ovat painaneet Katrin jalkoihin kuoppia. Ja nyt ne painavat kuoppaisia muistoja kahteen tyttäreen. Siskot. Ja serkut.
Ja kaiken tämän me jaamme. Ei kukaan muu. Ja silti kaikki.
418,8 kilometriä kirjoituksia
Sinä olet festivaali
Ja luurankokarttasi tulevan maailman monumentti
Hahmosi on tytön muoto,
Mikä sensaatio!
Oletko sinä alueen ulkopuolinen villityttö?
On sumuista kuin mordorissa
Päätä nousetko hyvänä vai pahana
Näytä lyhyesti kärsimyksesi historia
Tee todeksi :
Tämän ajan läpäisevä hyppy
Tilaa kauneudelle
Johdannon ja viimeisen luvun välissä tapahtuva sydänlaulu
Syleile,silitä, sulata minua kuin olisin kala, joka ei kasva tai sitten siskosi
Meidän välinen tila on tiivistynyt
418 kilometriä tihkuu syksyn säveliä
Ja tiedät itsekkin, niitä kahta lasta ei enää ole
Tilalla, tilassa , tilalle kaksi runoilijaa,
Tuntemattoman tutkijaa keskellä kevyttä sonettia
Lopuksi kehotan, pyydän, käsken:
Kohota suupieltä sormellasi
Saat päättää : arkisesti vai dramaattisesti
Kunhan lopuksi hymyilet
Saat päättää : naisena, miehenä tai sukupuolettomana
Ja pidä minut mukanasi
elävänä luurankona, verettömänä siskonasi
Mutta tule omia reittejäsi, nähdään perillä!
Kuka hän on?
Se olen minä, joka olen lähdössä. Kirjassa on kuva lokista. Vältän sanomasta mitään lopullista tai pahaenteistä. Ettei ne voi sanoa mitään minun viimeisistä virkkeistä. “Tämä on viimeinen lihamurekkeeni ennen kuin lähden.” Olen vuoden hiljaa. Vuodan vain nesteitä.
En ole koskaan ajanut tästä kaupungista ulos. Läänini rajat pitävät minua sisällään. Torin laidoilla seitsemän eri kebabpaikkaa. Täällä voi keilata perjantaisin!!
Voiko oman historiansa muuttaa, kertoa totena jotain totuutonta?
Tonnikala kalamala kamala maalaa laalaalandiaa aarniometsä säälistä tähkäpää, päälisinpuolin, linnutonta, aavaa, aavempaa, arkaa, ammottavaa, vaativaa, valikoimaa, aamuisella, lakeudella, lampaanturkki, ikaroksessa, saatana, naimisissa, samankaltaisen, seniilin, nihilistin, tintin, tina, tinataan, taanila, laupean, anarkistinen, nenäontelo, lopetettuaan, aanistelee, epokkia, kihahdan, dandelious, oushit, itäpesäke, kerääntyy, yyrimään, määräilevästi, eversti itkee, epilogia, gigantissa, sanohan, hannibaali, likaatko, korkealentoisesti, timanttisia, sianpäitä, tätitäitä, tähtikarttoja, jaguaareja, ja, ja , jamaikalaisia, kalaisia, laisia, isiä, nisiä, siä ja miä ja myö ja työ, yönpuolella, laulelen, en, enemmistöä, äänestele, leikkokukkasia, asioita, tavaan, avaan, palaan, palan, alan, nala oli yksi tärkeä koira ja joka tähysti karmilla, ylenpalttisesti kiitteli, oli tottunut vähempään.
UNET ON
Ke-to yö
Kolmimuodostelma, koiranpennut edessä, yritän herätellä kirjoja, yksi niistä on Elli, joka ei herää, olen toivoton, luen Ellin tiedot; muuttanut jyväskylään, kiittämätön!!, yksi kettupehmolelu, jolla on prameat vaatteet , tulemme myöhässä seisovaan pöytään , valikoin parhaita wingsejä lautaselle, joni ja kirsikka tai siis sanna, ne koiranpennut ovat pehmoleluja ja samalla oikeita, laitan nauhan kaikkien niiden jalkaan, josta luovun, mutta en pysty luopumaan. Hakkaan sitä kirjaa hereillä, missä lukee Elli
To-pe yö
Koikalla vaaleanpunaisia raitoja, olen näreissäni, esitys, jossa on kuminauhoja, marakasseja, Essi ja jotain nuoria, hermostun, sanon vittu, eivät tottele struktuuriani, Sonja, Paula ja Kerttu katsomossa, Fiiat yksinään Isomäen parkissa, en kehtaisi taas kävellä Ässien bussin ohi, pelissä Sara liuhuttelee Iisan pitkiä hiuksia, jos on liian lähellä kaidetta, komennetaan kauemmas, ainakin viisi kertaa, ärsyttää, kylpyamme, minä ja koikka paikoilla 1-2, iskä ja essi makaa nurmikolla, ollaan tosi alhaalla.
Päivä 2.
Hilkka
Hannu
Sigrid
unohdettu tieto makaa täällä
ette te edes ole täällä
olette jo tuuli, meri, albatrossi ja kaneli
suruun voi menehtyä, jos ei anna kivien olla
olettekin hiekkaa, santainen vuo, lehtinen niemi
jonkun on aina pysyttävä lähellä
ÄITI
mitä tehdä kun voi tehdä
voi tehdä monumentin
mausoleumin
maunontytär
kirjoittamattomat kirjeet
hän lautalla sammuu ja vanhenee pinnalta
vaan hän etäisyyksistä
” uponneen sedimenttikerrokseen”
meribiologiaa
Eveliina Karintytär nukkuu
minä muistan sinut aina
koska sinut tuotiin tänne lepäämään
viimeistä kertaa, räjähtäneen laivan, hukkuneen rakennuksen raunioista
tuotiin tänne saareen repoon
lepoon
olemme jo aikamme eläneitä verrattuna
päivä 3.
luonnotonta
paitsi polkkaavat mansikat
elotonta : lihaisat piiraat
kävelevä katu, merkitysavaruus
taas koira, linnunluinen,
miksi koirien pitää vanheta lujemmin?
neljän lapsen äiti; minulle liian myöhä yltyä
mansikoiden lihaisa vesi muuttuu elimistössä virtsaksi (puna on jäänyt sisääni)
mihin ihmiset katoavat?
Göstä Söderman, kalmona, ajelehti vuosia Söderöstä Hankoon, tuo hanuristi
”tai ehkä hän vaan halusi kadota ja elää nyt jossain muualla uutta elämää”
sinä valitsit tieteen kuvalehden, 1700-luvun historian ja
minä elonkehän;
kesyttämättömän kosmologian
eläväpintaisen elollisuuden
mannertenvälisyys, kerrostenvälisyys
kaikki yhdessä hiljaa, tietäen lisääntyvästi lisää; minulla on niin pienesti merkitystä
kirjoittamattomat kirjeet
sidekudokseni ovat taas lähempänä himalajaa
löytyretkue on keitaalla
ammentaa ainaisista säätilanteista pituuspiireillä,
valmistaa riittiä
jonka tulisi taata ylisukupolvinen selviytyminen
kolme eri suuntaa
hyväksi jättö
onnea meille loppuun
ennen loppua
tanssikaamme
Päivä 5.
Jäi löytymättä : kadonneet
(vain hikinen valas, uljas kotka ja poikaset laskeutuvat haaroistani kiihkeästi
hyvästi sammakot ja sisaret
valehdellaan kauniisti menehtyneen Martta-tädin safiirin sinisellä nojatuolilla
olen kehässä
en voi loppua
ilman happea ei voi yhteyttää hyvänen aika aika on hyväväilevä aikaa on hyväilylle hyville hyvästeille, teille ! )
Kuitenkin näin: käsikarvoja harjattavan, ilmapallo tyhjeni kanelia, hiukkasia, molekyylejä ja salamoita, sika lahona lattialla käyttämättä, polvitaipeissa teokotuuli , tehty tuuli, sikahyvä balleriina, poikamorsian,oi olet liian nuori, edes rakkauteen, toukkanen, kuolevan elefantin huuto kutsuu käärinliinoissa faaraonpoikaset hautoihin, kynnyksen yli tahdon jälkeen, mitä sen jälkeen jäljellä ?
ILMAA
Ohje vierelleni: leikkaa hiukseni , haluan olla uusi, sido minut !!! ja syö sitä salmiakkia ! rasvaa ja tunkeudu,
avaa minut, vedä minut, peittele minut,
(minut, nainut, paennut, on ainut )
ja
Palsamoi
Kirjoita tästä kaikesta
Ettei unohdu
Unohdus, helpotus
Unohdus, kadotus
Löydettiin: kaikki on tätä lajia !Tämä on totta ! Tämä on loppu ! Samanpituisten sielujen loppu.
Minun kuningatarkuntani manifesti
Ole karnevaali, festivaali, monumentti
Mutta älä ole yleinen
YLLÄTÄ
Ei yhtään turhaa kappaletta, ei tarvitse täyttää
Ole uusi joka kerta
Ota kantasi; ilman politiikka
Paljasta
vanhaa tai tuntematonta